Mitä tapahtui kuukauden some- ja mediatauon aikana?

Mitä tapahtui kuukauden some- ja mediatauon aikana?

Keskustelin muutamia viikkoja sitten yrittäjäkollegani kanssa menestyksestä ja mielikuvista, jotka leijuvat aiheen ympärillä. Puhuimme kiireen tunteesta ja ajankäytön priorisoinnista, sekä asioista joita haluamme elämässämme saavuttaa. Totesin, että olen itse vielä hyvin, hyvin kaukana siitä miltä oma tulevaisuuteni tulee näyttämään. “Huomaan että sulla on hirveä kiire johonkin”, sanoi ystäväni minulle. Tokaisusta hieman hämmentyneenä aloin pohtimaan, mitä menestys oikeastaan minulle merkitsee.

Olen koko aikuisikäni pyrkinyt rakentamaan itselleni tilaa, jossa voin olla riippumaton muista ihmisistä ja organisaatioista. Olen halunnut tehdä sellaisia töitä joista nautin ja kokea vapauden tunnetta päätösten äärellä. Näin olen hyvin usein saanut viimeisen kymmenen vuoden aikana tehdäkin.

Innostun herkästi monesta asiasta ja rakastan hyviä sisältöjä sekä tarinoita. Inspiroidun oman elämänsä supersankareista ja etsin jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kehittää itseäni etenkin työelämässä.

Elämme itsensäkehittämisen kultaista aikakautta. Vastaanotamme järjettömiä määriä ohjeita ja vinkkejä siitä, kuinka meidän tulisi toimia saavuttaaksemme ultimaalisen menestyksen elämässämme. “Herää aikaisin, juo smoothie, meditoi, someta, kuuntele äänikirjoja, lue kirjoja, syö lihaa, älä syö lihaa, käy salilla, lenkkeile paljon, muista venytellä, someta lisää, osallistu keskusteluun, kirjoita blogia, kerää uutiskirjelistaa, äänitä podcast, ole esillä, tubeta. Tee pitkiä työpäiviä, älä tee niin paljoa töitä, hustlaa hustlaa hustlaa!”

Viimeisen kuukauden aikana olen vältellyt ylimääräisen informaation vastaanottamista ja ottanut tietoisesti etäisyyttä sekä sosiaalisista kanavista, että muista medioista. Olen peruuttanut kymmeniä uutiskirjetilauksia, lopettanut useiden YouTube-sisältöjen kuluttamisen ja vähentänyt työn ulkopuolisia – ei niin pakollisia – menoja. Työelämässä olen tietoisesti vähentänyt käyttämieni viestintäkanavien määrää. Messenger ja WhatsApp eivät saa huomiotani päivisin lähes ollenkaan ja olen rehdisti kertonut asiakkailleni ja kumppaneilleni, että puhelimitse sekä sähköpostitse tavoittaa.

Vaihdoin viikko sitten kuulumisia ystäväni Alonan kanssa. Hän kertoi panneensa merkille poissaoloni sosiaalisesta mediasta, jossa yleensä olen hyvinkin aktiivinen. Olimme yhtä mieltä siitä, että suoraselkäinen keskustelu ja läsnäolo sosiaalisissa tilanteissa ovat muuttaneet muotoaan tämän päivän hektisessä ympäristössä.

Viimeisen kuukauden aikana olen tehnyt paljon itsetutkiskelua, kyseenalaistanut toimintatapojani ja käynyt keskustelua itseni kanssa siitä, minkälaisen jäljen haluan maailmaan jättää. Olen etsinyt uusia innostuksen kohteita ja jopa herätellyt eloon asioita, joiden tekemisestä olen vuosia sitten nauttinut.

vappubrunssi
Vappubrunssilla Samppalinnassa

Mitä sitten tapahtui, kun karsin ylimääräisiä asioita pois päiväjärjestyksestäni ja vähensin sosiaalisessa mediassa roikkumista? Ei niin yhtikäs mitään. Työt eivät loppuneet, yritykseni ei lakannut olemasta, eikä kukaan loukkaantunut siitä etten enää vastannut some-viesteihin muutaman minuutin sisällä. Katastrofien sijaan sain paketoitua viime vuoden tilikauden, olen keskittynyt olemassa olevien asiakkuuksien hoitamiseen, ponnistellut myynnin eteen ja jopa saanut kehiteltyä uusia ideoita sekä projekteja.

Olen alkanut ymmärtämään, että menestys merkitsee minulle jotain muuta kuin ulospäin timanttiselta vaikuttavaa elämäntyyliä. Olen myös huomannut, ettei minulla oikeasti ole edes kiire mihinkään.

Mel

Tätä tekstiä kirjoittaessa soi: Toto – Africa (Diezeo Remix) [Deep House]

Ps. Ellei tänään, niin koska sitten?

Close Menu

Melina Schmidt